Olen Kati Ylkänen. Positiivinen innostuja, herkästi naurava ja omia polkujani kulkeva tamperelainen yrittäjä. Poden kroonista matkakuumetta, rakastan murhasarjoja ja koukutun aivan liian helposti älypeleihin.
Rehellisesti sanottuna olen henkilökohtaisesti hieman kyllästynyt nykypäivän vaatimuksiin. Jatkuvaan väkisin eteenpäin puskemiseen ja suorittamisen kulttuuriin.
Jokainen meistä on jo oman elämänsä paras asiantuntija, vaikka ulkopuolelta niin usein yritetäänkin muuta väittää. Syöttää valmiita vastauksia, hyvää tarkoittavia neuvoja ja vinkkejä siihen, miten pitäisi elää, olla ja ajatella.
Ja ehkä juuri sen vuoksi koen niin tärkeäksi luoda kursseillani verkossa sekä studiollani Rentoutumisen ullakolla sellaisen turvallisen tilan, jossa jokaisella on mahdollisuus olla oma itsensä. Pysähtyä, alkaa kuunnella omia ajatuksiaan ja lähteä seuraamaan niitä omia vastauksiaan.
Kukaan muu ei voi puolestasi tietää, mikä toimii juuri sinulle. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa. Jokaisella meistä on oma totuutemme ja tarinamme.
Valmiiden vastausten sijaan voin tarjota sinulle erilaisia mahdollisuuksia, menetelmiä ja harjoituksia sekä uusia näkökulmia. Mutta on suorastaan suotavaa, että kaikesta siitä poimit kulloinkin mukaasi vain sen, mikä milloinkin toimii juuri sinulle.
Palataan nyt kuitenkin ensin hieman taaksepäin tarinassani. Kirjoittaminen on aina ollut itselleni luontainen tapa olla olemassa ja kuulla omat ajatukseni. Rakastin jo lapsena tarinoihin uppoutumista. Se auttoi kestämään ei aina niin ruusuista todellisuuttani.
Tavallisimpien lapsuuden haaveammattien sijasta halusin olla isona maailman ensimmäinen naismafiapomo tai Peppi Pitkätossu. Olisi minulle toki kelvannut myös Peter Panin Mikä-Mikä-Maa.
Ollessani 15-vuotias Isäni sanoi, ettei minusta tule koskaan toisella työskentelijää. Lähinnä ehkä näyttääkseni opettajalle, joka epäili, ettei minusta voisi koskaan tulla yhtään mitään, opiskelin kuitenkin myös lähihoitajaksi.
Siitä ei tietenkään mitään uraa auennut, sillä Isäni oli toki oikeassa. En kestä, että minulle sanotaan mitä tehdään, koska ja miten. Joten kaikkien yllätykseksi opettelinkin hetken mielijohteesta ompelemaan ja päädyin alan yrittäjäksi samaan aikaan, kun toimin isovanhempieni omaishoitajana.
Se ei ollut helppo pesti. Elämäni tärkein ja arvokkain kylläkin. Olen ikuisesti kiitollinen, että sain mahdollisuuden olla Mummin ja Vaarin rinnalla heidän viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo valmiiksi todella väsynyt. Lopulta tietenkin myös surun murtama. Mutta sen sijaan, että olisin pysähtynyt, laitoin kaiken omaishoitajuudelta vapautuneen ajan suoraan ompelualan yrittäjyyteeni.
Jatkoin vain täysillä kierroksilla eteenpäin puskemista, yrittäen saada koko maailman kerralla valmiiksi. Valitettavasti surua ei kuitenkaan voi työllä paeta eivätkä voimavaratkaan kohennu tekemällä ja suorittamalla aina vain enemmän.
Pysähtyminen ei silti ole koskaan ollut itselleni mitenkään erityisen helppoa. Liian usein levottomassa mielessäni tuntuu siltä kuin kaikki radiokanavat olisivat pääni sisällä auki samaan aikaan.
Lopulta uupumuksen myötä koko ompeluinnostukseni alkoi haihtua savuna ilmaan. Tajusin, että olin yksinkertaisesti kasvanut ulos koko ompelusta. Viimeistään liiketoiminnan myymisen myötä oli siis aika pohtia, mitä minä todella haluan tältä elämältä?
Vaikka tekemistä tunnutaankin niin paljon ihannoivan, ei täällä liiemmin jaeta palkintoja siitä, kuka voi arjessaan huonoiten. Tai itse en ainakaan halunnut enää olla niitä pystejä jahtaamassa.
Kuten aina, kaikki alkoi tiedostamisesta. Muistan, kuinka istahdin pyörälenkillä kukkulan päälle puistonpenkille ihastelemaan maisemia. Tuossa hetkessä päätin, että on aika muuttaa suuntaa. Halusin antaa itselleni mahdollisuuden kouluttautua täysin uudelle alalle.
Menin joogamatolle ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, kun minut heitettiin pihalle lentopallojoukkueesta. En tiedä, johtuiko se varsinaisesti joogasta vai eriskummallisesta perheestäni, mutta olen aina ollut valtavan kiinnostunut ihmismielestä.
Mikä saa meidät ajattelemaan, toimimaan ja reagoimaan tietyillä tavoilla? Miksi toiset rypevät loputtomassa negatiivisuuden kehässä, kun toiset taas löytävät aina myrskypilvenkin reunasta sen kuuluisan hopeareunuksen?
Niinpä uuden suunnan etsimisen myötä löysin itseni opiskelemasta kaikkea sitä, mikä oli tavalla tai toisella kiinnostanut minua jo pitkään. Ja koska innostun niin helposti, voin jo tunnustaa, että eksyin jälleen hieman sivuraiteille kaiken uuden opin myötä.
Kouluttauduin lisää ja kokeilin erilaisia tapoja hyödyntää osaamistani, mutta en oikein tiennyt, mitä siitä kaikesta lopulta haluaisin rakentaa. Aluksi ajattelin, että vastaus löytyy varmasti verkosta.
Olinhan jo vuosia toiminut siellä ja yksin tietokoneella työskentely sopii itselleni erinomaisesti. Hetken mielijohteesta opiskelemani äänimaljat saivat minut kuitenkin lähtemään ulos kotiovesta muuallekin kuin reissuun miehen ja matkalaukun kanssa.
Aluksi toimin vain muiden tiloissa, mutta melko nopeasti huomasin, ettei se enää riittänyt. Yhtäkkiä olin alkanut saada rentoutuksista kyselyitä niin paljon, että verkkokursseista luopuminen ja omien tilojen avaaminen tuntuivat luonnolliselta seuraavalta askeleelta.
Ja voi mahdoton, miten nopeasti se kävikään! Aamusivuja kirjoittaessani laitoin ylös, mitä halusin, ja samana iltana löysin etsimäni. Viikkoa myöhemmin oli jo nimet paperissa ja avaimet kädessä.
Jotenkin ihmeen kaupalla olin tällä kertaa onnistunut hetken mielijohteesta luomaan aivan Tampereen keskustan tuntumaan omat tilani, Rentoutumisen ullakon.
Siitä tuli nopeasti valtavan tärkeä osa elämääni ja yritystoimintaani. Halusin ennen kaikkea luoda oman näköiseni, rauhoittavan ja turvallisen tilan. Missä voin tarjota toisille mahdollisuuden olla ja levätä. Taltuttaa stressi ja kuormitus. Löytää niitä juuri itsellesi sopivia tapoja rentoutua.
Rakastuin huomaamattani ihmisten kohtaamiseen, ohjaamiseen ja kouluttamiseen. Samalla opin valtavasti paitsi rentoutumisesta ja hyvinvoinnista myös itsestäni, yrittäjyydestä ja siitä, millaista elämää oikeastaan haluan rakentaa.
Ja kuten ehkä tarinastani olet jo tähän mennessä huomannut, en ole erityisen hyvä pysymään paikallani vain siksi, että olen joskus päättänyt jonkin olevan minulle oikea suunta.
Nykyään järjestän siis edelleen Rentoutumisen ullakolla tunteja, tapahtumia ja koulutuksia, mutta sen lisäksi olen alkanut antamaan entistä enemmän tilaa myös kirjoittamiselle sekä palannut verkossa työskentelyn pariin.
Enkä enää edes yritä päättää, mikä minusta tulee isona. Olen kiinnostunut niin monista asioista ja innostun aivan liian helposti uskoakseni yhteen lopulliseen vastaukseen.
Pidän muutenkin tärkeämpänä uskaltautua välillä pysähtyä kysymään itseltä, mitä juuri nyt haluaa. Ja huomata, jos vastaus onkin ehtinyt jo matkan varrella muuttua. Aina on meinaan mahdollisuus valita myös uudelleen.
Minä ainakin aion jatkaa uteliaana eteenpäin jalat maassa, mutta pää pilvissä. Kiitos, että luit tarinani 💛
Jos haluat antaa palautetta, törmäät mihin tahansa ongelmiin matkan varrella tai kielen päällä olisi jotain kysyttävää, niin ota rohkeasti yhteyttä.
Terkuin Kati
OTA YHTEYTTÄ VERKKOTUOTTEET KOULUTUKSET RENTOUTUMISEN ULLAKKO
